Media ja oma saamattomuuteni  rytmittävät elämääni.  Vuonna 2007 Kansallisteatteri nousi kulttuurikeskustelun keskiöön. Tuntematon sotilas  vei minut elämysturbulenssiin, etten tokeentunut  teatteriin moneen kuukauteen. Sofi Oksasen Puhdistus  jäi katsomatta, ja hedelmätön katumus jäyti pitkään rintaa. Onneksi media kellutti kumpaakin kauan.

   Kesällä uutisoitiin Puhdistus-nimisen romaanin ilmestyminen. Syksyllä päätin iskeä kahden kirjastokortin voimin uutuuden kimppuun. Kuukausien varausjonojen vauhdittamana ostin kauniin ja poikkeuksellisen kokoisen  kirjan, jonka kannessa katumuksen violetti ja  vanhan tyylikkään naisen korvakoru varastavat huomion.  Vihdoinkin kahden, mutta aikaa ei koko kirjan lukemiseen. Pidätä, Arja, pidätä – odota lomaviikkoa, jolloin ehdit ahmaista kaiken kerralla.

   Lokakuussa kuljetin Puhdistuksen Punaisenmeren rannalle. Viron lähihistorian ja   kommunismin pitkän varjon analyysin toimivuutta on testattava myös arabikulttuurista käsin.  Ja aie oli valuva käsistäni kuin Luxorin hiekka…

   Puhdistusta ei voi lukea ahmien. Sivu kerrallaan, hitaasti, välillä takaisin palaten, kuin runoa. Nautinto ja ahdistus kietoutuivat yhteen.  Romaani leikittelee taiturimaisesti aikarakenteilla, lähikuvat säilömisestä, ihmisen tuoksusta ja  kärpäsistä häivyttävät ajan ja paikan. Kuka olen? Missä olen?  Kun päästään kunnantalon yön raiskaukseen, alan voida pahoin.  Seksuaalinen väkivalta kuulustelukeinona tai prostituoidun velkojen koronmaksuna on rikoksista kavalin.

   Historiankirjoituksen zoom on minulle liian isolla. Sen linssi hakee kuvauskohteensa mieluummin yhteiskunnan vallankäytön hierarkian yläpäästä. Kaunokirjallisuus nostaa pintaan kuvitteellisen ihmisen vaiheet, jota vallanpitäjien tavoitteet tai välinpitämättömyys säätelevät. Sofi Oksanen vetää lukijansa osaksi uskottavaa historiankokemusta ei tavoin kuin Jari Tervo. Tervon henkilöt soutavat itse omaa venettään tunnetuilla vesillä; Oksanen heittää naisensa tuntemattomaan jokeen, antaa heille mahdollisuuden selvitä tai hukkua.

   Helsingin kirjamessuilla en  kuule enkä edes näe Sofi Oksasta. Hoen vaan, että jos tämä romaani ei saa Finlandiaa, niin jo on kumma. Marraskuussa voivotellaan  Jari Tervon ja Panu Rajalan kilpahevosten kohtaloa. Enpä jaksa surra, miesten aihevalinnat myyvät.  Joulukuussa Finlandia-uutinen nostaa Puhdistuksen ja Sofi Oksasen  mediamylläkkään. Olen hyvin tyytyväinen: minulla on  oma, mediasta ja Pekka Tarkasta puhdas lukukokemukseni  ja nuorella naiskirjailijalla vähän enemmän rahaa.

  

Arja Vahos